Suomalaisen byrokratian ja autojen tuunauksen yhteensovittaminen

Tuunaaja tuunaa mutta katsastusmies päättää auton käyttöoikeudesta

Suomi on byrokratian mallimaa. Moni on kohdannut byrokraatin kylmän päätöksen, kun on tuonut uutta autoa Suomeen ulkomailta. Vaikka olisi saanut luksusauton ulkomailta halpaan hintaan, sen hinta moninkertaistuu, koska tuontitullit ja verot ovat liian kovia tavallisen kuluttajan kukkarolle ja muutostöitä ei ole hyväksytty. Tuontiauton rekisteröiminen Suomeen jääkin monella unelmaksi. Sen sijaan autoliikkeen kautta ostettu tuontiauto on edullisin vaihto arjen kuluttajalle. Vaikka olemme Euroopan Unionin jäsenmaa, niin kansallisella tasolla vielä byrokraatit voivat nostaa seinän pystyy autounelmien osalta.

Suomessa hankitulle autolle voi tehdä lukuisia muutoksia, eikä katsastusmies ole moksiskaan niistä. Autojen maalin väriä voi vaihtaa, auton sisustusta ja koneenosia voi vaihtaa. Korin ulkonäön tai rakenteen muuttaminen onkin eri luku sinänsä. Jos auto on rekisteröity henkilöautoksi, sitä ei voida muuttaa pakettiautoksi ilman muutoskatsastusta eurooppalaisten katsastussääntöjen mukaan. Trafilta saa tarkat tiedot muutossäännöistä. Jos henkilöauto muutetaan pakettiautoksi, alenee käyttövoimavero tuntuvasti. Esimerkiksi farmariautolta kun poistaa takaistuimet, voidaan se helposti muuttaa pakettiautoksi, jos istuinten tilalle on laitettu levy, jonka päällä voi kuljettaa tavaraa. Silloin verolasku putoaa neljästä sadasta eurosta alle sataan euroon. Monelle pienyrittäjälle, kuten siivousliikkeille, huoltomiehille ja kotiavustajille, se on mukava asia ja samalla saa tavaroita ja ruokaa kuljetettua paikasta toiseen pienellä pakettiautolla.

Autoihin on luvallista laittaa yritystoimintaan liittyviä teippauksia tai maalauksia, josta asiakkaat ja muut näkevät, millä tarkoituksella on auto liikkeellä. On useita ammatteja, joiden autot kuvastavat yritys- tai valtiollisen toiminnan laatua, kuten

  • hautaustoimen,
  • huoltoajoneuvojen,
  • taksiautoilun,
  • matkailuajoneuvojen,
  • ambulanssin,
  • rakennusliikkeiden kulkuneuvojen,
  • pitsa-auton,
  • armeijan ajoneuvojen ja
  • poliisiautojen

ulkoiset merkit. Huolto- ja hälytysajoneuvoilla on auton katolla valolamppu, joka on päällä tarvittaessa. Hinausajoneuvoilla voi olla vetokoukkuja tai Dolly, jonka päällä hinataan viallinen auto.

Autoissa voi olla navigaattori, joka paljastaa mahdollisen tutkan eli “peltipoliisin”. Poliisilla ei riitä henkilökuntaa tai resursseja jokaisen auton tarkistamiseen ylinopeuden toteamiseksi, vaan tekee pistotarkastuksia eri kohteissa. Navigaattori on yleensä hyödyllinen, koska se opastaa esimerkiksi matkailijaa paikasta A paikkaan B. Joskus navigaattori voi olla väärin ohjelmoitu, ja neuvoo ihan väärään suuntaan. Siksi navigaattorin käytössä maalaisjärjen käyttö on sallittua eikä totella jokaista kehotusta “jos mahdollista käänny takaisin”.

Autojen tuunauksen poikkeuspäiviä

Kun abiturientit juhlivat lukion päättymisen juhlaa nimeltä “penkinpainajaiset”, voi nähdä teillä mitä kummallisimpia kulkuneuvoja. Voi olla kuorma-autoja, joiden lava on täynnä nuoria abeja, jotka ovat pukeutuneet hassusti ja heillä voi olla serpentiinejä ja kylttejä. Kuorma-autoilijat, jotka kuljettavat näitä nuoria esimerkiksi kaupungin läpi, ovat saaneet poikkeusluvan tällaiseen toimintaan. He ovat myös vastuussa nuorien turvallisuudesta, että kukaan ei tipahda kesken ajon kuorma-auton lavalta ja loukkaannu. Samoin he ovat vastuussa siitä, että nuoret eivät pudota esineitä tai vaatekappaleita toisten autojen tuulilasille, koska muitakin autoja voi olla liikenteessä. Nykyisin esimerkiksi pääkaupungissa penkinpainajaispäivänä saatetaan muu liikenne ohjata muualle, jotta penkinpainajaisrekka saa kulkea turvallisesti lavalla mekkaloivien nuorten kanssa. Poliisilla on oikeus seurata ajoturvallisuutta tietenkin.

Vappupäivänä sekä hääpäivänä sallitaan autojen tuunaus kukkasin ja serpentiinein. Se on kuulunut yleisiin tapoihin jo vuosikymmeniä, mutta matkailija saattaa kummastella auton perässä kolisevia peltitölkkejä. Ne eivät saa tietenkään irrota kesken matkaa ja vahingoittaa toisen autoilijan autoa. Ylimääräisten esineiden kiinnittäjä on aina taloudellisesti vastuussa koristelusta. On ikävää, jos hääpäivän lasku nousee kymmeniin tuhansiin euroihin sen takia, että hääautosta on irronnut perässä koliseva tölkki ja lentänyt takana olevan auton konepellille naarmuttaen sitä sekä särkenyt tuulilasin. Sirkuksen ajoneuvot tarvitsevat myös lupia muutostöihin ja yleensä luvat heltiävät yrittäjälle helpommin kuin yksityiselle autoilijalle.